Luova Suomi

Taiteen soveltavasta käytöstä on puhuttu paljon viimeisen parin vuoden aikana. Omassa toiminnassani olen käytännön tasolla nähnyt, miten kuvataiteilija tekee näkymättömästä näkyvän ja kysyy onko tämä tässä kiinnostavaa, olennaista tai tärkeää? Prosessien näkyväksi tekeminen ja niiden olemisen kyseenalaistaminen onkin kuvataiteilijan ydinammattitaitoa. Taiteilijan herättämien kysymysten luulisi kiinnostavan myös yhteiskunnassa laajemmin, erityisesti nyt, kun pohditaan kestävän kehityksen kysymyksiä. Minua nämä kysymykset kiinnostavat äärimmäisen paljon, koska uskon asioiden näkyväksi tekemiseen.

Taiteilijan ammatti-identiteetti ja ansaintalogiikka, sekä työn rahallisen arvon yhdistäminen taiteen tekemiseen ovat keskeisiä kysymyksiä tänä päivänä. Design-ajattelun ja taiteellisen ajattelun ero on hienovarainen. Professori Rob Goffeen (London Business School) näkemys on, että taiteellinen ajattelu kysyy kysymykset, design-ajattelu puolestaan pohtii, miten laittaa käytäntöön herätetyt kysymykset. Tässä vaiheessa epäolennaista on, voidaanko näitä kahta ajattelutapaa erotella toisistaan, toimivatko ne käsi kädessä tai mitä ammattitaitoa ne vaativat. Olennaista on, että taiteellista osaamista hyödyntämällä voidaan todistetusti tehdä parempia ratkaisuja, säästää pitkässä juoksussa rahaa ja rakentaa parempaa yhteiskuntaa – sen luulisi kiinnostavan meitä kaikkia.

Taiteellisen osaamisen hyödyntäminen yritysmaailmassa loisi varmasti uutta ja innostavaa – mutta kuka uskaltaa antautua taiteellisen prosessin vietäväksi ja luottaa siihen, ilman, että puuttuu taiteilijan tekemiseen? Väitän, että tulevaisuudessa b to b -liiketoiminta luovilla aloilla kehittää taidemarkkinoita enemmän tuotteiden ostamisesta (taideobjekti) palveluiden ostamiseen (taideprosessi). Jotta tähän voidaan päästä, on monien asioiden muututtava niin luovilla aloilla kuin yritysmaailmassakin. Nyt designpääkaupunkivuoden alla olisi kuitenkin hyvä sauma avata keskustelua ja miettiä; miten voimme todella parantaa maailmaa taiteellista osaamista hyödyntämällä yhteistyössä taiteilijan kanssa ja taiteilijan näkemystä arvostaen?

Keskustelu taiteellisen osaamisen mahdollisuuksista jatkuu lokakuussa 2012 pidettävässä Smart Design, Smart Process konferenssissa. Lisätietoa. 

Yrittäjä Kira Sjöberg, ArtShortCut Oy

Rakennemuutoksen pitkän kuumetaudin jatkaessa yhteiskunnan riuduttamista, vapautuu markkinoille yhä edelleen tarpeettomia tehdaskiinteistöjä. Jo vuosikausia vallitsevana trendinä on ollut loppusijoittaa näihin kohteisiin jaloissa pyörivää kulttuuriväkeä. Keskusviemärin tavoin löytyy jokaisesta modernista kunnasta nykyään luovuutta edistävä maksuton tila, jonka on tarkoitus toimia alueensa innovatiivisen ristipölytyksen ja monialaisen vuorovaikutuksen pyhäkkönä. Pitkään julkisen sektorin palveluksessa riutuneille virkamiehelle tällaisten tilojen siunaaminen on hyvä keino taistella omaa vanhenemista vastaan ja osoittaa nuorekasta mieltä.

Avaimet käteen -ratkaisussa luova tila rakennetaan näin: hiekkapuhalletaan kaupunkikuvaa rumentaneen vaneritehtaan tiiliseinät, kiikutetaan aulatilaan tusina 3000 euroa maksavia design-tuoleja ja palkataan lopuksi pari reipasta tiimiakatemialaista houstaamaan espressobrunsseja kulttuuriyrittäjyydestä kiinnostuneille pitkäaikaistyöttömille. Ai niin, ja uusi tila on syytä nimetä jollain rakennuksen entistä käyttötarkoitusta hassusti ja luovasti soveltavalla tavalla.

Näihin luovuusinteriööreihin liittyy luja usko siitä, että aikuisten luovuutta tulee edistää lastentarhamaisilla ympäristöillä. Fatboy-kiikkujen, säkkituolien, interaktiivisten näyttöjen ja kestopuulaattojen chillailu-avokonttoreilla halutaan alleviivata tulevaisuuden työtapaa – vapaata ja kodinomaista. Olen työni puolesta kiertänyt näitä sekä julkisesti että yksityisesti rahoitettuja tiloja, mutta kertaakaan en ole vielä kuullut tieteellisiä perusteita tehdyille tilaratkaisuille tai mööpelivalinnoille. Jotenkin – ja kaikki ovat samaa mieltä – tämä on hyvä kehityksen suunta.

Olen aina elänyt uskossa, että luovat ajatukset syntyvät parhaiten silloin, kun työ ja/tai ympäristö on mahdollisimman tylsä. Ainakin suuria historiallisia teoksia on kirjoitettu vankilan tyhjiä seiniä tuijotellen (mm. Paavali, Napoleon, Markiisi de Sade) tai sitten äärimmäisen köyhissä oloissa (Kivi, Joyce, Hamsun). Suomalaisten salomaiden virikkeettömässä autiudessa on puolestaan synnytetty eräitä merkittävimpiä kirjallisuuden, säveltaiteen ja kuvataiteen kansallisromanttisia teoksia.

Olen huolissani niistä nuorista, joille nämä aivojen mielihyväaluetta hyväilevät, julkisin varoin vahvasti tuetut innovaatioympäristöt synnyttävät vetelehtimisen leposataman. Väliinputoamista edistävän tilan, jonne työnteon raaka todellisuus ei pääse tunkeutumaan ja jonka lattehöyryissä tulevaisuuden suurta läpimurtoa voi ikuisesti suunnitella.

Suomalaiseen työmoraaliin on kuulunut, että menestys luodaan ensin ja ulkoiset puitteet tulevat vasta sen jälkeen. Ettei vain olisi käymässä niin, että suomalainen innovaatiopolitiikka on ensisijaisesti seinien rakentelua ja vasta toissijaisesti sisältöihin keskittymistä.

Antti Huntus

Koordinaattori / Coordinator

Luovien alojen verkosto / National network of creative industries t. 06 – 888 7555 m. 050 – 375 6600 Kaustisen seutukunta Kappelintie 13 PL 10, 69601 KAUSTINEN antti.huntus@kaustinen.fi<mailto:antti.huntus@kaustinen.fi>

www.kase.fi<http://www.kase.fi/>

“Kaustislainen soittaa aina”

Tekes uutisoi elokuun alussa vahvistaneensa rooliaan luovilla aloilla, kuten kulttuurin, viihteen ja sisällöntuotannon alueella. Uutiskirjeessä Tekes kertoi rahoittaneensa muun muassa tanssija-koreografi Tero Saarisen sekä tv-sarja Duudsonien kansainvälistymiseen tähtäävät kehityshankkeet. Nämä ovat varmasti odotettuja uutisia luovien alojen toimijoille.

Samana päivänä Kauppalehden aiheena oli elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten talousahdinko, koska kesämyrskyistä ei ilmeisesti irronnut vetäviä otsikoita iltapäivälehtien tapaan. Taloudellinen syöksyvirtaus on kohdistumassa sekä toiminta- että palkkausmenoihin.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELYjen) keskeisiä tehtäviä on yritystoiminnan edistäminen luovat alat mukaan lukien. Aluehallinnon uudistuksessa opetus- ja kulttuuriministeriö sopi ELYjen kanssa myös kulttuuriin liittyvien tehtävien hoitamisesta.

Luovien alojen yrityksiä on Suomessa laskentatavasta riippuen 15 000-20 000, suurin osa mikro- ja pk-yrityksiä. Lisäksi on joukko ammatinharjoittajia ja kolmannen sektorin toimijoita, jotka voivat olla muun muassa työvoimahallinnon asiakkaita. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialaan kuuluu myös osaamisen edistäminen, joten alan koulutusorganisaatiot ovat merkittävä sidosryhmä.

Tekesin tukitoimet tähtäävät kasvuyrittäjyyteen, joten jostakin pitää nousta yrityksiä, joista se voi poimia potentiaaliset helmet rahoitettavakseen. Kun yritysten, työllisyyden, osaamisen ja kulttuurin edistämisestä sekä rahoituksesta vastaava aluehallinto kamppailee niukkenevien resurssien keskellä, voi luovien alojen yritysten ja muiden toimijoiden kehittäminen olla tulevaisuudessa edelleen haasteellista ja helmien aikaansaaminen vaikeaa.

Eri hallintoviranomaiset vahvistavat luovien alojen kehittämistä niin paljon kuin se nykytilanteessa on mahdollista. Kehittämistoimia tapahtuu Tekesin ja ELYjen yritystukien lisäksi muun muassa ESR- ja EAKR-hankkeiden kautta. Opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakouluharjoittelijana toimineen Laura Pekkalan selvityksen mukaan erilaisia luovaan talouteen ja kulttuuriin liittyviä rakennerahastohankkeita on Suomessa meneillään tällä hetkellä noin 270. Niistä reilu kolmannes, noin 110 hanketta, keskittyy luovien alojen kehittämiseen.

Hanketoiminta on vauhdissa, mutta sen todellinen hyöty pystytään arvioimaan vasta myöhemmin. Vaikka hanketoiminnan kautta toteutetaan monia kehittämistoimia ja Tekes on kääntämässä kompassiaan luovien alojen suuntaan, on mietittävä, miten tätä kehitystä voi edelleen vahvistaa, kun siihen näyttää samaan aikaan olevan yhtäältä entistä paremmat ja toisaalta ehkä rajallisemmat mahdollisuudet.

Tiedämme monta luovien alojen osaamisen, liiketoiminnan ja kansainvälistymisen kipukohtaa, mutta miten rahallisia ja muita resursseja tulisi kohdistaa yhä paremmin, jotta uusia Tero Saarisia ja Duudsoneita voi ponnistaa Suomesta tulevaisuudessa maailmalle. Eli miten voimme generoida samankaltaista luovaa tekemisen intohimoa ja kohdistaa resursseja potentiaalisiin menestystarinoihin? Ja mikä on alan yritysten ja muiden toimijoiden oma rooli jatkossa?

Luovuus – ja sen ympäriltä johdetut lukuisat teemat kulttuuriosaamisesta innovaatiojärjestelmiin tai hybriditalouden haasteisiin  – ovat sitkeästi sinnitellen pitäneet pintansa keskusteluissa ja strategioissa yhteiskunnan eri sektoreilla. Vaikka vinoilevia kommentteja ”hörhöjen puuhastelusta”, ”hienosta harrastelusta” tai luovasta taloudesta filunkikirjanpidon synonyymina yhä kuuleekin lopukkeella, ”ihan kivojahan sun jutut on, mutta kyllähän ne ”oikeat työt” ihan muualla tehdään…”, hymähdyksellä perään.

Lue lisää »